Tekstit

Keijunmekko siemenestä - testiin

Kuva
Keijunmekon kasvatus siemenestä- hitti vai huti Joka kevät sitä joutuu valtavan innostuksen valtaan, kun ensimmäiset kukkakuvastot alkavat tunkea joka tuutista. Sähköpostia, paperikirjettä, Face-mainoksia ja ponnahdusikkunaa sinkoilee silmille, eikä kohderyhmä tässä tapauksessa ole hankalasti tavoitettava, ei edes leiki sitä. Joka vuosi tilaan tohkeissani kaikenlaista, ja ihmettelen sitten, että mihin kaikki taimet laittaisi. Viime vuonna ajatuksissa alkoi itää mahdollisuus kasvattaa kesäkukkia ihan siemenestä. Hyötykasvejahan olen jos jo testannut, ei kai kesäkukat sen hankalampia voi olla? Eihän? Sain sopivasti kanssaharrastajalta keijunmekon siemeniä, ja koska olin jo viime kesänä ajatellut että sen haluan tänä vuonna, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen! Samalla pääsin testaamaan myös yhtä kierrätysideaa, eli omatekemää minikasvihuonetta idätykseen. Saas nähdä kuinka käy! Tästä siis lähdettiin, luomutaimimultaa, kannellisia noutoruokapakkauksia, nasta, sanomalehti lattian suojana j

Joulukuusen jatkokäyttö

Kuva
Joulukuusi hyötykäyttöön Joulukuusi on kaunis ja perinteinen joulunkoristus, ja joka vuosi niitä neulasia löytyy vielä juhannuksenakin. Silti se on vaan pakko hommata. Niin tehdään mekin. Ja onhan se kaunis! Viime vuonna aloin pohtia, josko joulukuusta voisi hyödyntää myöhemminkin. Tuntui niin turhalta heittää kokonainen puu pois. Keräsin silloin neulasia, ja vein ne ulos pallotuijien alle, ajattelin että parantavat siinä maata. Ihmetys kesällä oli iso, kun huomasin, että paikassa johon kippasin neulaset ei juurikaan kasvanut rikkaruohoja. Ei edes rönsyleinikkiä!  Nyt jouluna mietin, että voisiko kesän ihme johtua neulasista, ja ajattelin että tänä vuonna testataan ja lisäksi käytetään ihan koko puu. Tuumasta toimeen. Kun loppiainen oli ja meni, annettiin kuusen kuivua paikalleen niin, että neulaset alkoivat tippua. Tiukka ote rungosta, nosto ja pamautus lattiaan, niin siinä ne sitten olivat; neulaset kasassa.  Kuusen runko sahattiin ihan perus kuviosahalla. Ensin oksat poikki, ja sitt

Maljaköynnöksen talvehtiminen

Kuva
Kesäkukkana tunnetun maljaköynnöksen talvettaminen Viime syksynä katselin tuuheaa ja kauniisti kukkinutta maljaköynnöstä sillä silmällä. Syntyi idea, että josko sen saisi pihaa koristamaan ensikesänäkin. Kaupastahan niitä saa, tiedetään, mutta kiinnosti tietää onko samaa yksilöä mahdollista saada elämään pidempään kuin yksi kesä. Pikainen Googletus antoi ristiriitaista tietoa; joillain on onnistunut, monella ei. Mikäs se muu on kuin haaste, joten päätin yrittää ja kasasin löytämistäni vinkeistä keskitien. Annoin maljaköynnöksen olla ulkona siihen asti, että lämpötilat laskivat noin kymmeneen asteeseen. Yöllä alkoikin olla jo kylmempää. Vein kasvin ruukkuineen mökille, jossa pidän peruslämpöä +10 astetta läpi talven. En leikannut oksia, vaan asetin köynnöksen valoon ikkunan eteen pöydälle ja jätin siihen. Talven aikana kastelin kaksi- kolme kertaa. Hiljalleen kun syksy eteni, köynnös tiputti lehtiään, ja kasvatti osan oksista melkoiseksi piiskaksi. Lehdettömät suikerot olivat hölmön näk

Suojaan ahneilta kauriilta ja pupujusseilta

Kuva
Se tunne kun tajuat, että pellonlaidassa päivystävä suloinen kaurisperhe kyttääkin vain istutuksiasi Viime kesänä katselin ihastellen pellolla viihtyviä kauriita. Onpa ne söpöjä! Ja pienet vasat, miten suloisia  pikku palleroita.  Viime talven jälkeen kun katselin samaisia otuksia, oli ajatukset hieman erit. Söpöjä ne ovat edelleen, totta, mutta suloisuus koki hieman inflaatiota kun löysin suurimman osan viime kesänä istutetuista kasveista tikulle kaluttuna. Sinne menivät angervot, jasmikkeen taimet, pallotuijat, kanadanhemlokki ja kaikki luonnontulppaanin sipulit. Ja joka paikka pieniä sorkanjälkiä täynnä. Ai että kyllä nyppi. Kauriilta säästyneet, uhkarohkeasti maasta punnertavat helmililjat, hoitelikin sitten alapihalla asuva rusakko. Voi onnen päivää. Mutta onhan ne silti kauniita syksyisessä aamuauringossa, emo ja kolme vasaa. Rusakkoa ei heilukorvineen nyt tässä yhteydessä edes mainita. Söpöjä tahi ei, hermo meni. Ja kun onneksi sain kasvit kesän aikana elvytettyä, niin tänä talv

Daaliat talviteloille

Kuva
Eli kuinka talvetan Daalian. Tai ainakin yritän. Keväällä ihmiset ostavat daalian juurakoita, esikasvattavat ne, istuttavat, ja nauttivat loppukesästä upeasta kukkaloistosta. Siis osa ihmisistä. Eräät ostavat daalian juurakot innoissaan mega-alesta kun kesä on pitkällä, tunkevat ne maahan, ja ihmettelevät lokakuun alussa että eipä se sitten ehtineetkään kukkia. Paitsi yksi nopea, ja oli muuten hieno kukka! Myöhemmin löytyi vielä toinenkin, mutta täyttä varmuutta siitä tuliko kukka samasta daaliasta ei koskaan tullut; kukat olivat erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia. Luulin istuttaneeni paikalle lilan Daalian, mutta kukka ei selkeästi sitä tiennyt.  No ei se mitään, kivoja oli pelkät vihreät puskatkin. Ja se yksi kukka, sitä piti käydä ihailemassa monta kertaa! Olihan se nätti, vaikka lehtokotilot, nuo pikku ystäväni, olivatkin sitä maistelleet. Niiden epätoivoisesta torjunnasta lisää  täällä . No, nyt meni näin, ja tuli sentään se yksi kukka. Olin lukenut Daalioiden talvettamisesta,

Kuinka merkitsen istutukset

Kuva
Miten muistan mitä istutin ja minne! Kun aloittaa nollasta, tai paremminkin miljoonasta nokkosesta ja horsmasta, tulee innoissaan hommattua kaikenlaisia alkuja. Ja kun tietous siitä mikä viihtyy missäkin ei ole vielä kovin kehittynyt, sattuu myös kaikenlaisia huteja. Niistä voi lukea täältä paljonkin :D Heti alkuun kävi selväksi, että taimien paikat on jotenkin merkittävä. Kun taimia on paljon, eri paikoista, ja muistikapasiteetti sama kuin kolibrilla, ei lopputulos voi ilman suunnittelua olla muuta kuin katastrofi. Tein Excelillä peruspohjan, johon merkkaan kaikki uudet kasvit, niiden istutusajankohdan ja pikkaisen tietoa. Tämän voi tietenkin tehdä myös paperilla, mutta koska muistini on, kuten jo edellä totesin, hyvä mutta ylettömän lyhyt, totesin vaivattomammaksi pitää listaa koneella. Täällä se pysyy ainakin tallessa.  Perusidealla näin:  Fiksumpi olisi laittanut numerot samaan kuin Excelin sarakkeet, minä se tein nohevasti omat numerot. Toimii kyllä noinkin mutta sekoittaa joskus.

Tarhatyräkki - Euphorbia cyparissias

Kuva
Hassu pieni valepiikkinen kasvi - Tarhatyräkki Viime syksynä kaverilla käydessäni katse osui hassun näköiseen kasviin kukkapenkin reunalla. Näytti kuin pieni havu olisi tunkenut maasta ja kukkinut keltaisin kukin.  Pakkohan sitä oli lähemmin katsoa, ja toki myös kokeilla. Onneksi en maistanut sentään, koska myöhemmin opin että tarhatyräkki on myrkyllinen.  Vastoin odotuksia kasvi ei ollutkaan pistävä, vaan pusikko oli hyvin pehmeä ja taipui sormien alla. Sellainen jota tekee mieli silittää. Kaverini kertoi, että oli aikoinaan napannut lenkkipolun varrelta villiintyneestä pihasta alun, ja siitä se sitten lähti. Nyt oli kukkapenkin reunus täynnä kaunista pikku havua. Ja senhän arvasi, nappasin pari pätkää siitä mukaan meillekin. Tämä kun viihtyy kuivemmassa ja hiekkaisessa rinteessä, niin on varsin oivallinen kasvi takapihan rinneprojektiin. Alkuja oli vain pari, joten istutin ne, rajasin paikan kivillä ja merkkasin myös tiedon ylös. Mikä olikin fiksua, koska kun lumi tuli, katosi myös t