Munankuoria ja kahvinporoja - lehtokotiloille kyytiä ja kasveille lannoitusta

Luonnonmukaiset konstit on monet - vaan toimivatko?

Lehtokotilo, tuo kasveja jyrsivä pikku nilviäinen

Tiedättekö sen tunteen, kun saa hikisen rupeaman jälkeen kauniin rivin kuunliljoja istutettua ja parin viikon päästä huomaa että paikalla on rivi reikäisiä lehtiparkoja. Siinä kuulkaa hymy hyytyy.

Lehtokotilot ovat lisääntyneet tällä seudulla ihan valtavasti, ja niitä näkee joka paikassa. Kotilo itse toimii sinällään kuin luonto on tarkoittanut; syö, toimii muille ravintona ja lisääntyy. Ei ole sen vika, että suhde on vääristynyt ja luonnon tasapaino heilahtanut. Mutta ärsyttää ne silti.

Itse sankari ujona kuoressaan

Sankarin ja sen kavereiden aikaansaannoksia, kuunliljat ja daalia

Kotiloiden tappaminen

Meillä kun alkaa takapihalta pelto, niin keväällä pystyi suorastaan näkemään esiin vyöryvän kotiloarmeijan. Mitään myrkkyjä en halua käyttää, joten pakko oli alkaa miettimään vaihtoehtoja. Esteitä näille ei saa rakennettua, joten vaihtoehdoksi jäi tappaminen. Kuvittelin, että lehtokotilon tappaminen on yksinkertainen toimenpide, mutta eipäs olekaan. Tieto lisää tuskaa. 

Kävi ilmi, että käyttämäni etikka aiheuttaa niille kipua ennen kuolemaa. Samoin suositeltu pesuainekylpy. Kiehuva vesi on myös epäeettistä ja kivuliasta. Argh. 

Tuskattomaan ja nopeaan lopetukseen on oikeastaan vain yksi keino, murskaus. Toteutin sen niin, että keräsin kotiloita muovipussiin niin paljon kuin ehdin (nämä ovat varsin näppäriä kiipeämään pussista pois). Kun pussissa oli pohjantäydeltä tavaraa, pussi kiinni ja pikainen murskaus painavalla betonilaatalla. Tämän jälkeen pussi suljettuna roskiin. 

Lehtokotilot tekevät munia läpi kesän, kahden viikon välein, ja kerrallaan tuotos on 20-80 munaa. Yhden lehtokotilon keräämisellä voi siis estää satojen yksilöiden tulemisen. Mutta kivaahan se ei kyllä ole. 

Kotiloiden torjunta

Lehtokotiloita voi myös torjua, ja kannattaakin. Meillä kotilot tulevat selkeästi pellolta, tai pikemminkin pellon reunassa olevasta ryteiköstä. Lisäksi kun takapihan rinne on osittain vieläkin järkyttävä rytökasa, on kotiloille mitä mukavimmat oltavat. Tallaiset paikat kannattaa asiantuntijoiden mukaan raivata. Homma onkin käynnissä, mutta ei käy hetkessä.

Koska myrkkyjä en maahan kylvä, tuli seuraavaksi eteen vinkki koirankarvoista torjujana. Voin kertoa että ei toimi, vaikka karvaa meillä riittääkin. Tungin koirankarvapalloja kasvien juurelle, ja linnut ne sieltä onnellisesti vei pesähommiinsa. Hyötykäyttöön kumminkin :)

Jonkun verran kotiloita hillitsi kun sain kasvistoa edes hieman raivattua, mutta kuten kuvista näkee, ei tarpeeksi. 

Toimintasuunnitelma ensi keväälle - kananmunan kuoret ja kahvinporot

Hutiinhan se meni tämäkin kesä kotilontorjunnan osalta, mutta eipä Roomaakaan päivässä rakennettu. Eikä edes yhdessä kesässä. Nyt on uusi konsti ja kikkakakkonen kytemässä: kananmunankuoret ja kahvinporot. 

Sain vinkkiä, että kun kylvää kananmunankuoria pieninä paloina pellonreunan rajaan, niin siitä ei kotilo yli tule. Samoten jos laittaa samaa tavaraa kasvin juurelle ympyräksi. Samalla munankuoret hiljalleen kalkitsee ja parantaa maata. Pakkohan tuota on testata! 

Kahvinporot toimivat samalla ajatuksella, mutta happaman maan kasvit tykkäävät niistä enemmän. Ilmeisesti kahvinporot haisee kotilon nenään pahalta, ja munankuoret pistelee massua torpaten etenemisen. Mene ja tiedä, mutta näitä testataan! 

Onneksi meillä kuluu sekä kananmunia että kahvia, joten raaka-aineista ei ole pulaa kun koko talven kerään. Viritin keittiön nurkkaan keräyspisteen, ja keräsinkin sillä heti alkuun tehokasta silmienpyöritystä perheeltä. Saa nähdä kuka viimeksi nauraa, keväällä saattaa hyvinkin olla kotiloton piha!

Käytettyjen suodatinpussien kannattaa ensin antaa kuivahtaa erillisessä astiassa, ja kuivuttuaan ne voidaan kaataa isompaan säilytysastiaan (kuva). Kosteita puruja ei kannata kasata purkkiin, ne homehtuvat. 

Kananmunan kuoret on helppo kerätä vaikka ämpäriin, kunhan varmistaa, että mukana on pelkkiä kuoria, ei munanpaloja. Pidä kantta raollaan, jotta kuoret kuivuvat varmasti. Jos sekaan jää munanpaloja, niin voit olla varma että sen kyllä sitten haistaa.

 

Yksinkertainen kahvinporojen ja munankuorien keräilysysteemi

Katsotaan kuinka käy, ja palataan asiaan!

No pieleenhän se sitten meni - 23.10.

Idea ja ajatus hyvä, toteutus kehno. Alkuun homma toimi hienosti - käytetyt pussit kuivumaan, kuivattujen pussien sisältö purkkiin ja porojen määrä mukavasti lisääntyi. 

Sitten iski laiskuus. Siinä vaiheessa kun huomaa ajattelevansa "no on tämä melkein jo kuiva", niin metsään mennään. Ja se homma kun alkaa kertautua, niin lopputulema on homeinen kasa purua keittiötason nurkassa. Tosi kiva sisustuselementti.

 

Ihme kyllä homehtuneet purut eivät juuri haisseet, mutta eihän ne esteettisesti niin kovin kauniit olleet. Eikä ehkä kannata odottaa että kasvusto oppii tulemaan itsekseen ulos purkistaan, joten purkin sisältö kompostiin ja uusi aloitus. Tällä kertaa enemmän itsekuria, saa nähdä kuinka onnistuu. Siinähän sitä on talveksi puuhaa, kun oppii (toivottavasti) kuivattamaan kahvinpuruja :D