Viidakosta puutarhaksi - mikä voisikaan mennä pieleen

Eli kuinka talvetan Daalian. Tai ainakin yritän. Keväällä ihmiset ostavat daalian juurakoita, esikasvattavat ne, istuttavat, ja nauttivat loppukesästä upeasta kukkaloistosta. Siis osa ihmisistä. Eräät ostavat daalian juurakot innoissaan mega-alesta kun kesä on pitkällä, tunkevat ne maahan, ja ihmettelevät lokakuun alussa että eipä se sitten ehtineetkään kukkia. Paitsi yksi nopea, ja oli muuten hieno kukka! Myöhemmin löytyi vielä toinenkin, mutta täyttä varmuutta siitä tuliko kukka samasta daaliasta ei koskaan tullut; kukat olivat erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia. Luulin istuttaneeni paikalle lilan Daalian, mutta kukka ei selkeästi sitä tiennyt.  No ei se mitään, kivoja oli pelkät vihreät puskatkin. Ja se yksi kukka, sitä piti käydä ihailemassa monta kertaa! Olihan se nätti, vaikka lehtokotilot, nuo pikku ystäväni, olivatkin sitä maistelleet. Niiden epätoivoisesta torjunnasta lisää  täällä . No, nyt meni näin, ja tuli sentään se yksi kukka. Olin lukenut Daalioiden talvettamisesta,

Miten muistan mitä istutin ja minne! Kun aloittaa nollasta, tai paremminkin miljoonasta nokkosesta ja horsmasta, tulee innoissaan hommattua kaikenlaisia alkuja. Ja kun tietous siitä mikä viihtyy missäkin ei ole vielä kovin kehittynyt, sattuu myös kaikenlaisia huteja. Niistä voi lukea täältä paljonkin :D Heti alkuun kävi selväksi, että taimien paikat on jotenkin merkittävä. Kun taimia on paljon, eri paikoista, ja muistikapasiteetti sama kuin kolibrilla, ei lopputulos voi ilman suunnittelua olla muuta kuin katastrofi. Tein Excelillä peruspohjan, johon merkkaan kaikki uudet kasvit, niiden istutusajankohdan ja pikkaisen tietoa. Tämän voi tietenkin tehdä myös paperilla, mutta koska muistini on, kuten jo edellä totesin, hyvä mutta ylettömän lyhyt, totesin vaivattomammaksi pitää listaa koneella. Täällä se pysyy ainakin tallessa.  Perusidealla näin:  Fiksumpi olisi laittanut numerot samaan kuin Excelin sarakkeet, minä se tein nohevasti omat numerot. Toimii kyllä noinkin mutta sekoittaa joskus.

Hassu pieni valepiikkinen kasvi - Tarhatyräkki Viime syksynä kaverilla käydessäni katse osui hassun näköiseen kasviin kukkapenkin reunalla. Näytti kuin pieni havu olisi tunkenut maasta ja kukkinut keltaisin kukin.  Pakkohan sitä oli lähemmin katsoa, ja toki myös kokeilla. Onneksi en maistanut sentään, koska myöhemmin opin että tarhatyräkki on myrkyllinen.  Vastoin odotuksia kasvi ei ollutkaan pistävä, vaan pusikko oli hyvin pehmeä ja taipui sormien alla. Sellainen jota tekee mieli silittää. Kaverini kertoi, että oli aikoinaan napannut lenkkipolun varrelta villiintyneestä pihasta alun, ja siitä se sitten lähti. Nyt oli kukkapenkin reunus täynnä kaunista pikku havua. Ja senhän arvasi, nappasin pari pätkää siitä mukaan meillekin. Tämä kun viihtyy kuivemmassa ja hiekkaisessa rinteessä, niin on varsin oivallinen kasvi takapihan rinneprojektiin. Alkuja oli vain pari, joten istutin ne, rajasin paikan kivillä ja merkkasin myös tiedon ylös. Mikä olikin fiksua, koska kun lumi tuli, katosi myös t