Viidakosta puutarhaksi - mikä voisikaan mennä pieleen

Syyskuu 2020 Koko vuosi on ollut lievästi sanottuna erikoinen, ja oli vain odotettavissa, ettei syksy tee poikkeusta. On ollut todella lämmintä vuodenaikaan nähden, ja sen huomaa kyllä kun pihassa kulkee. Pihassa on vielä syyskuun lopussa sulassa sovussa vierekkäin kevään orvokit, kesän neilikka "pink kisses" ja syysasuinen villiviini. Mökillä puolestaan kukkii kevään alppiruusu toista kierrosta. Näitä on sattunut ennenkin, mutta pylväspihlaja tarjosi yllätyksen jota en ole ennen nähnyt; samassa puussa on yhtä aikaa sekä kukkia että marjoja. Kumpiakaan ei ole ollut koko vuonna paljoa, joten hyvin ne samaan puuhun mahtuvat, ei sillä.  Kuva on hieman kaukaa, kun ei riitä pituus ottamaan lähempää kuvaa jossa molemmat näkyisi, mutta siis vasemmalla puussa on latvassa kukat, ja oikealla puolella marjat. En tiedä onko sillä mitään merkitystä, mutta aamuaurinko tulee tuolta vasemmalta, ja oikealle puolelle paistaa etelä-aurinko.  Erikoiset on ajat, näin se on vain todettava.  Lokak

Luonnonmukaiset konstit on monet - vaan toimivatko? Lehtokotilo, tuo kasveja jyrsivä pikku nilviäinen Tiedättekö sen tunteen, kun saa hikisen rupeaman jälkeen kauniin rivin kuunliljoja istutettua ja parin viikon päästä huomaa että paikalla on rivi reikäisiä lehtiparkoja. Siinä kuulkaa hymy hyytyy. Lehtokotilot ovat lisääntyneet tällä seudulla ihan valtavasti, ja niitä näkee joka paikassa. Kotilo itse toimii sinällään kuin luonto on tarkoittanut; syö, toimii muille ravintona ja lisääntyy. Ei ole sen vika, että suhde on vääristynyt ja luonnon tasapaino heilahtanut. Mutta ärsyttää ne silti. Itse sankari ujona kuoressaan Sankarin ja sen kavereiden aikaansaannoksia, kuunliljat ja daalia Kotiloiden tappaminen Meillä kun alkaa takapihalta pelto, niin keväällä pystyi suorastaan näkemään esiin vyöryvän kotiloarmeijan. Mitään myrkkyjä en halua käyttää, joten pakko oli alkaa miettimään vaihtoehtoja. Esteitä näille ei saa rakennettua, joten vaihtoehdoksi jäi tappaminen. Kuvittelin, että lehtokotil

Kun saat idean puun siirrosta - kannattaako Lumien alkaessa sulaa, ja kun ensimmäinen kevät omassa talossa alkoi, oli into aivan valtava. No, kukkamerta ei ilmestynyt, eikä oikein mitään muutakaan.  Tontilla oli neljä joulukuusta (kartiovalkokuusi), useampi harottava risukasa, pihlaja, ja pylväspihlaja. Puistahan se on silloin aloitettava, ja pihasuunnittelija antoi siihen ajatusta. Kaksi rusokirsikkaa istutettiin heti kun sellaiset löydettiin, suunnittelijan ohjeen mukaan. Onneksi osattiin etsiä kotimaisia taimia, ilman ohjetta ei olisi tullut mieleenkään tarkistaa mistä puut on tulleet. Siirrettiin kituvat pihajasmikkeet (ne risupuskat) tontin toiselle puolelle. Kovasti oli toiveissa että nekin vielä lähtisivät kasvuun, vaikka heikolta näytti. En kuitenkaan halunnut antaa periksi, ja niin vaan joutui mies kaivelemaan lisää kuoppia. Jasmikkeet irtosivat maasta suunilleen nostamalla, ja kaivettiin uuteen aurinkoiseen paikkaan, kunnon kuoppa, mihin laitoin ohjeen mukaan multaa ja l

Jouluksi kotiin, miten kaikki alkoi Kolme vuotta sitten ostettiin talo. Loppuvuodesta 2017, ja tietenkin ajatuksella "jouluksi kotiin". Niinhän se menee elokuvissakin; jouluna talo on siisti ja niin on mukava siinä joulua vietellä. Todellisuushan on sitten jotain ihan muuta: No, joulu tulee oli muuttokamat laatikossa tahi ei, ja tunnelmahan se on tärkein. (Auttaa myös kovasti, jos talossa on kaksi kerrosta, ja voi roudata rojut yläkertaan pyhien ajaksi :D ) Mutta siis, talo siis ostettiin talvella, ja voi sitä jännityksen määrää kun pohdiskelin mitä keväällä lumen alta paljastuukaan. Näkösällä oli valmiiksi ainakin neljä pientä "joulukuusta", joihin teinit ehtivät vuoden vaihtuessa tutustua lähemmin ennen minua. Kuusi-parka! Kuusi-poloinen selvisi yllättävän vähin vaurion, onneksi. Tutustuin pitkin talvea innoissani puutarhalehtiin. Katselin kuvia ja haavelin kesästä, jossa upean kukkaloiston keskellä siemailen rennostit teetä terassilla. En tiennyt kasveista juuri