Daaliat talviteloille

Eli kuinka talvetan Daalian. Tai ainakin yritän.

Keväällä ihmiset ostavat daalian juurakoita, esikasvattavat ne, istuttavat, ja nauttivat loppukesästä upeasta kukkaloistosta. Siis osa ihmisistä.

Eräät ostavat daalian juurakot innoissaan mega-alesta kun kesä on pitkällä, tunkevat ne maahan, ja ihmettelevät lokakuun alussa että eipä se sitten ehtineetkään kukkia. Paitsi yksi nopea, ja oli muuten hieno kukka! Myöhemmin löytyi vielä toinenkin, mutta täyttä varmuutta siitä tuliko kukka samasta daaliasta ei koskaan tullut; kukat olivat erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia. Luulin istuttaneeni paikalle lilan Daalian, mutta kukka ei selkeästi sitä tiennyt. 

No ei se mitään, kivoja oli pelkät vihreät puskatkin. Ja se yksi kukka, sitä piti käydä ihailemassa monta kertaa! Olihan se nätti, vaikka lehtokotilot, nuo pikku ystäväni, olivatkin sitä maistelleet. Niiden epätoivoisesta torjunnasta lisää täällä.

No, nyt meni näin, ja tuli sentään se yksi kukka. Olin lukenut Daalioiden talvettamisesta, ja hiukan jännitti löytyykö maasta mitään, kun kukkia ei ehtinyt tulla. Arvoin myös kovasti, että mikä on oikea aika alkaa kaivella juurakoita maasta.

Luonto onneksi arpoi asian puolestani, ja ensimmäisen hallayön jälkeen 17.10. näky oli varsin selkeä:

Ei muuta kuin puutarhalapio käteen ja kaivamaan. En ole koskaan nostanut Daalian mukuloita, ja aloitinkin reteästi samalla tyylillä kuin perunoita nostetaan. Virhe. Kuului "naps" ja kädessä oli katkennut Daalian varsi, josta roikkui puolikas mukula.

Hetki meni, ja sitten tietoisuus hiipi aivoihin; mukuloita on muodostunut vaikka kasvi ei ehtinyt kukkimaan! Toki rikoin heti ensimmäisen, mutta saattaahan niitä olla lisää! Varoen kaivoin puutarhalapiolla jäljelle jääneen varrenpätkän ympäriltä, ja sieltä niitä kuulkaa nousi. Olo oli kun jouluna!

Kun saalis oli esillä, katkaisin vihreät osat ja rapsutin mullat ja savet pois mukuloista. Ajattelin ahneuksissani että erottelen mukulat, tulee keväällä enemmän Daalioita. Taas virhe, ja kädessäni oli toinenkin rikkoutunut mukula. Suoraan maasta kaivettuna nämä ovat aika herkkiä, rakenteesta tulee mieleen ennemmin inkiväärin mukula kuin peruna. Kannattaa siis kohdella hellästi, ei innoissaan rempoen kuten minä. 

Ei näin!

Kun mukulat oli putsattu, osasta sai kaivaa kastematojakin välistä, asettelin ne paperikassiin. Taimistolta keväällä tulleet paperikassit olivat juuri sopivan kokoisia, ja ihme kyllä olin älynnyt ne jopa säästää. Kirjoitin jokaiseen kassiin tussilla mitä sisällä on, ja asettelin kassit varastoon pimeään säilytykseen. Varastossa on koko talven noin +5, eli saas nähdä kuinka mukuloiden käy. Kukkimattomia oli sattuneesta syystä hieman hankala tunnistaa, mutta onpahan taas lisää jännää keväällä kun pääsee tiiraamaan tuleeko kukkaa ja minkälaista. 

Tällä kertaa täytyy kyllä aloittaa kasvatus ajoissa, josko saisi vaikka oikeasti kukkiakin ensi vuonna. Ensimmäinen etappi on nyt kuitenkin saada nämä hengissä talven yli. Saattaa olla haastetta siinäkin. Katsotaan keväällä kuinka kävi!