Kun kaupunkilainen ostaa talon ja mukana tulee piha

Jouluksi kotiin, miten kaikki alkoi

Kolme vuotta sitten ostettiin talo. Loppuvuodesta 2017, ja tietenkin ajatuksella "jouluksi kotiin". Niinhän se menee elokuvissakin; jouluna talo on siisti ja niin on mukava siinä joulua vietellä. Todellisuushan on sitten jotain ihan muuta:

No, joulu tulee oli muuttokamat laatikossa tahi ei, ja tunnelmahan se on tärkein. (Auttaa myös kovasti, jos talossa on kaksi kerrosta, ja voi roudata rojut yläkertaan pyhien ajaksi :D )

Mutta siis, talo siis ostettiin talvella, ja voi sitä jännityksen määrää kun pohdiskelin mitä keväällä lumen alta paljastuukaan. Näkösällä oli valmiiksi ainakin neljä pientä "joulukuusta", joihin teinit ehtivät vuoden vaihtuessa tutustua lähemmin ennen minua. Kuusi-parka!

Kuusi-poloinen selvisi yllättävän vähin vaurion, onneksi. Tutustuin pitkin talvea innoissani puutarhalehtiin. Katselin kuvia ja haavelin kesästä, jossa upean kukkaloiston keskellä siemailen rennostit teetä terassilla. En tiennyt kasveista juuri mitään, mitä nyt jotain perinnekukkasia oli mummo mökillä opettanut hoitamaan, ja tohkeissani odotin tilaisuuttaa tutustua niihin lukemattomiin upeisiin ilmestyksiin, jota keväällä maasta ylös pukkaa. 

Intoa puhkuen tilasin myös elämäni ensimmäistä kertaa taimia netistä, ja voi sitä iloa ja riemua kun ne tulivat! Pakettia purkaessa ilo ja riemu hieman laantuivat, kun tajusin että taimet on ihan oikeasti taimia, hyvin minikokoisia kasveja, jotka pitäisi kyetä pitämään hengissä kesään asti. Hiki päässä ähräsin illan niitä erilaisiin istutusvirityksiin (vanha Pringles-purkki on muuten kätevä vehje), ja sijoitin ne äänekkäistä vastalauseista huolimatta teinin huoneeseen kasvamaan. Taas tuli kiva mutsi- pisteitä ropisemalla! 

Kevät tuli, lumi suli, ja niin eteenpäin, ja kuljin joka päivä nenä maassa tiiraamassa luonnon ihmeitä. Ja jo vain alkoi hiljalleen vihertää! Maasta tuli kaikenlaista, osan tunnistin, osaa en. Tuttujen kasvien joukossa oli voikukka, apila, pihlaja ja nurmikko. Tuntemattomia oli maasta esiin pistävät harvat risupuskat, katkennut puu ja keskellä pihaa rivissä töröttävät neljä pientä "joulukuusta". Kun päivät kuluivat ja kesä eteni, alkoi minullekin valkenemaan, että ei nouse maasta kukkamerta ei. Paitsi voikukkia, niitä nousi kyllä!

Alkukeväästä netistä tilatut pikkutaimet (ne pari jotka olivat vielä hengissä), istutin hyväksi katsomilleni paikoille pihaan ja ruukkuihin. Meidän ajatukset hyvistä paikoista ei ilmeisesti osuneet ihan yksiin, koska noista kasveista ei ole elossa enää yksikään. Huomasin samalla, kuinka hankala netistä on löytää lisätietoa kasveista. Perustiedot löytyvät helposti, mutta syvempää, kokemuspohjaista tietoa löytyy todella vaihtelevasti. Aloinkin siksi kerätä tietoa itselleni, toivottavasti hyödyttää myös jotakuta muuta joskus!

Kun tajusin, että kukkameri on haave vain ja itsellä ei taidot riitä, pyysin tuttavan kautta puutarhasuunnittelijan käymään. Ajatus oli, että mahdolllisimman helppo piha, ja sellaisen hän piirsikin. En vain silloin vielä tajunnut, että sisälläni asuukin pieni hortonomi, ja suunnitelma on muuttunut isoista kuusista ihan toiseksi nyt parin vuoden aikana. Siitä myöhemmin lisää. 

Ensimmäisen kesän aikana siis tajusin, etten tiedä mitään, ja suretti kun monet kasviparat kohtasivat kohtalonsa minun tietämättömyyteni takia. Mutta näistä oppii, ja kun ensimmäinen kesä meni pihaan tutustuessa ja ihmetellessä että mitä tontilta löytyykään, niin seuraavana kesänä olikin sitten jo edes vähän suunnitelmaa olemassa. 

Kyllä oma piha on joka tapauksessa kiva olemassa <3

(Kuva takapihan takana olevalta pellolta, ei meillä ihan noin karua ole :D )