Keijunmekko siemenestä - testiin
Keijunmekon kasvatus siemenestä- hitti vai huti
Joka kevät sitä joutuu valtavan innostuksen valtaan, kun ensimmäiset kukkakuvastot alkavat tunkea joka tuutista. Sähköpostia, paperikirjettä, Face-mainoksia ja ponnahdusikkunaa sinkoilee silmille, eikä kohderyhmä tässä tapauksessa ole hankalasti tavoitettava, ei edes leiki sitä.
Joka vuosi tilaan tohkeissani kaikenlaista, ja ihmettelen sitten, että mihin kaikki taimet laittaisi. Viime vuonna ajatuksissa alkoi itää mahdollisuus kasvattaa kesäkukkia ihan siemenestä. Hyötykasvejahan olen jos jo testannut, ei kai kesäkukat sen hankalampia voi olla? Eihän?
Sain sopivasti kanssaharrastajalta keijunmekon siemeniä, ja koska olin jo viime kesänä ajatellut että sen haluan tänä vuonna, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen!
Samalla pääsin testaamaan myös yhtä kierrätysideaa, eli omatekemää minikasvihuonetta idätykseen. Saas nähdä kuinka käy!
Tästä siis lähdettiin, luomutaimimultaa, kannellisia noutoruokapakkauksia, nasta, sanomalehti lattian suojana ja valtava innostus:
Alusta lattialla on yllättävän tärkeä, multa leviää mystisen nopeasti joka paikkaan jos sitä joutuu lattialle. Ihan en ole onnistunut selvittämään tämän mekanismin syntytapaa, mutta kokemus osoittaa että ilmiö on todellinen. Ilmaisjakelulehti voi siis palvella lukemisen jälkeen vielä kerran ennen keräykseen lähtemistään.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan mullat kippoon ilmavasti, näitä ei saa tiiivistää liikaa, kostutus ja keijunmekon siemenet mullan päälle. Keijunmekko itää valossa, eli näitä siemeniä ei kannata peittää. Nastalla reikiä rasian kanteen, kansi kiinni, ja voila - oma pieni kasvihuone on valmis!
Kun minikasvihuone oli valmis ja viritetty, asetin sen lisävalon alle itämistä odottamaan. Vaikka valoisuus onkin ihanasti lisääntynyt, ei valo vielä riitä itämiseen. Akvaarioharrastajana kaapista löytyi näppärä pikku led-valo, jonka alle idätysastiat loistavasti mahtuivat. Nyt sitten vaan odottamaan tuloksia!
Hauska sinällään, että joka kerta kun jotain kylvää, niin sitä on jo seuraavana aamuna innoissaan odottamassa että joko sieltä alkua pukkaa :D
Päivitys 22.2.2021
Voi riemun päivää! Joka päivä ravasin katsomassa joko ne pienet sieltä mullasta kurkistaa, vaikka tiesinkin, että itämiseen voi mennä aikaa. Alkupäivien innostus hieman laantui, mutta silti oli joka aamu käytävä tarkistamassa tilanteet - koska onhan tämä nyt jännää!
Kahdeksan vuorokautta siinä meni, ja kun kahdeksantena aamuna silmät ristissä vilkaisin minikasvihuoneitani, läikkyi teet kupissa kun huomasin pikkiriikkiset alut! Innoissani meinasin myös myöhästyä töistä kun tiirasin kasvun ihmettä, mutta se jos mikä on kuulkaa hyväksyttävä syy! Siinä ne nyt on <3
Päivitys 7.3.2021
Senhän nyt arvaa, että olen joka päivä käynyt tiiraamassa pikkuisia onnessani :) Ikkunasta tulee päivä päivältä enemmän valoa, ja vallan auringonpaistettakin, mutta olen silti pitänyt akvaariovalaisimen antamassa lisäpotkua pienille. Voihan se olla että luonnonvalo jo riittäisi, mutta nyt kun sain alut aikaiseksi, niin varman päälle vedetään kunnes on kesä!
Hitaastihan nuo kyllä alun jälkeen kasvavat, tai ehkä olen vaan kärsimätön. Tai sitten poloiset ei uskalla mullasta ulos, kun tiiraan niitä alvariinsa :D
Hyvähän se kyllä on, että kasvavat tanakoiksi aluiksi, eikä honteloiksi versoiksi (niitäkin tuli yksi vuosi kasvatettua, kun testasin onnessani tomaatin kasvatusta ikkunalaudalla)
Tänään taimet ovat tämän näköisiä, ja hengissä kaikki. Jossain kohtaa varmaan täytyy alkaa näitä siirtää isompiin ympyröihin, mutta ihan vielä en uskalla. Onhan tämä tämmöinen kasvun ihme, kiva tätä on seurata :)
On nämä kylvöt vaan jännittäviä. Ensin into pinkeänä ripottelee siemeniä, virittelee kylvöksille valoja ja odottaa malttamattomana, milloin ensimmäinen taimi puskee itsensä ilmoille. Odottaa ja odottaa. Ja sitten kun kuukauden päästä luovuttaa, kun ei mitään mullan pinnalla näy, ja käyttää mullan muiden taimien koulimiseen, niin eikös pian keijunmekon taimia löydy joka purkista. Niin kävi minulle eräänä vuonna. Viime keväänä maltoin odottaa tarpeeksi pitkään. En tiedä, missä vika, mutta ensimmäiset siemenet itivät vasta 1,5kk kylvöstä ja viimeiset peräti 2,5 kuukauden päästä. Ehkä siemenille ei kelvannut rarjoamani keinovalo, vaan tarvitsivat oikeita auringon säteitä. Kukkivia kasveja niistäkin aikanaan tuli, joten koskaan ei siis pidä luovuttaa. Hyvää ystävänpäivän iltaa ja vauhdikasta itämistä keijuillesi!
VastaaPoistaKiitos Minna vinkeistä, ja ihanasta blogistasi, kävin sitä lukemassa. Todella kauniita kuvia, ja sain paljon ideoita ja löysin neuvoja, kiitos! Jostain syystä en saanut tästä kommentista ilmoitusta, joten kiitos ja hyvää ystävänpäivää takaisin näin huomattavan myöhässä :D
VastaaPoistaNämä keijunmekot itivät kahdeksassa vuorokaudessa, liekö sitten tuo akvaarion kasvivalo auttanut asiaa. Vai olivatko vaan hätäisempiä tapauksia, mene ja tiedä. Seuraavaksi saakin jännittää sitä saanko pidettyä alut hengissä. Yrityksen ja intoilun puutteesta ei ainakaan jää kiinni :D