Suojaan ahneilta kauriilta ja pupujusseilta

Se tunne kun tajuat, että pellonlaidassa päivystävä suloinen kaurisperhe kyttääkin vain istutuksiasi


Viime kesänä katselin ihastellen pellolla viihtyviä kauriita. Onpa ne söpöjä! Ja pienet vasat, miten suloisia  pikku palleroita. 

Viime talven jälkeen kun katselin samaisia otuksia, oli ajatukset hieman erit. Söpöjä ne ovat edelleen, totta, mutta suloisuus koki hieman inflaatiota kun löysin suurimman osan viime kesänä istutetuista kasveista tikulle kaluttuna. Sinne menivät angervot, jasmikkeen taimet, pallotuijat, kanadanhemlokki ja kaikki luonnontulppaanin sipulit. Ja joka paikka pieniä sorkanjälkiä täynnä. Ai että kyllä nyppi.

Kauriilta säästyneet, uhkarohkeasti maasta punnertavat helmililjat, hoitelikin sitten alapihalla asuva rusakko. Voi onnen päivää. Mutta onhan ne silti kauniita syksyisessä aamuauringossa, emo ja kolme vasaa. Rusakkoa ei heilukorvineen nyt tässä yhteydessä edes mainita.

Kaurisperhe

Söpöjä tahi ei, hermo meni. Ja kun onneksi sain kasvit kesän aikana elvytettyä, niin tänä talvena ei meidän pihassa kasvinmussuttajat juhli. Painelin puhisten kauppaan ja ostin pienisilmäistä aitaverkkoa. 

Verkotin kaiken, minkä edes kuvittelin mahtuvan kauriin tai rusakon suuhun. Osan verkotin ympäriinsä, ja kivillä verkko paikoilleen. Pienet pallotuijat verhosin korkeaan verkkoon. Siinä sitä saa olla melkoinen kenokaula-kauris, että tuolta onnistuu tuijan jyrsimään!

Tuijan suojaus
































Kanadanhemlokki turvassa
















Keväällä sitten nähdään, että kuka se onkaan joka viimeksi nauraa. Pahoin kyllä pelkään että se en ehkä toiveista huolimatta ole sittenkään minä. Jännät on paikat kun lumet sulaa!




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maljaköynnöksen talvehtiminen

Kuva
Kesäkukkana tunnetun maljaköynnöksen talvettaminen Viime syksynä katselin tuuheaa ja kauniisti kukkinutta maljaköynnöstä sillä silmällä. Syntyi idea, että josko sen saisi pihaa koristamaan ensikesänäkin. Kaupastahan niitä saa, tiedetään, mutta kiinnosti tietää onko samaa yksilöä mahdollista saada elämään pidempään kuin yksi kesä. Pikainen Googletus antoi ristiriitaista tietoa; joillain on onnistunut, monella ei. Mikäs se muu on kuin haaste, joten päätin yrittää ja kasasin löytämistäni vinkeistä keskitien. Annoin maljaköynnöksen olla ulkona siihen asti, että lämpötilat laskivat noin kymmeneen asteeseen. Yöllä alkoikin olla jo kylmempää. Vein kasvin ruukkuineen mökille, jossa pidän peruslämpöä +10 astetta läpi talven. En leikannut oksia, vaan asetin köynnöksen valoon ikkunan eteen pöydälle ja jätin siihen. Talven aikana kastelin kaksi- kolme kertaa. Hiljalleen kun syksy eteni, köynnös tiputti lehtiään, ja kasvatti osan oksista melkoiseksi piiskaksi. Lehdettömät suikerot olivat hölmön näk
Lue lisää

Tarhatyräkki - Euphorbia cyparissias

Kuva
Hassu pieni valepiikkinen kasvi - Tarhatyräkki Viime syksynä kaverilla käydessäni katse osui hassun näköiseen kasviin kukkapenkin reunalla. Näytti kuin pieni havu olisi tunkenut maasta ja kukkinut keltaisin kukin.  Pakkohan sitä oli lähemmin katsoa, ja toki myös kokeilla. Onneksi en maistanut sentään, koska myöhemmin opin että tarhatyräkki on myrkyllinen.  Vastoin odotuksia kasvi ei ollutkaan pistävä, vaan pusikko oli hyvin pehmeä ja taipui sormien alla. Sellainen jota tekee mieli silittää. Kaverini kertoi, että oli aikoinaan napannut lenkkipolun varrelta villiintyneestä pihasta alun, ja siitä se sitten lähti. Nyt oli kukkapenkin reunus täynnä kaunista pikku havua. Ja senhän arvasi, nappasin pari pätkää siitä mukaan meillekin. Tämä kun viihtyy kuivemmassa ja hiekkaisessa rinteessä, niin on varsin oivallinen kasvi takapihan rinneprojektiin. Alkuja oli vain pari, joten istutin ne, rajasin paikan kivillä ja merkkasin myös tiedon ylös. Mikä olikin fiksua, koska kun lumi tuli, katosi myös t
Lue lisää

Munankuoria ja kahvinporoja - lehtokotiloille kyytiä ja kasveille lannoitusta

Kuva
Luonnonmukaiset konstit on monet - vaan toimivatko? Lehtokotilo, tuo kasveja jyrsivä pikku nilviäinen Tiedättekö sen tunteen, kun saa hikisen rupeaman jälkeen kauniin rivin kuunliljoja istutettua ja parin viikon päästä huomaa että paikalla on rivi reikäisiä lehtiparkoja. Siinä kuulkaa hymy hyytyy. Lehtokotilot ovat lisääntyneet tällä seudulla ihan valtavasti, ja niitä näkee joka paikassa. Kotilo itse toimii sinällään kuin luonto on tarkoittanut; syö, toimii muille ravintona ja lisääntyy. Ei ole sen vika, että suhde on vääristynyt ja luonnon tasapaino heilahtanut. Mutta ärsyttää ne silti. Itse sankari ujona kuoressaan Sankarin ja sen kavereiden aikaansaannoksia, kuunliljat ja daalia Kotiloiden tappaminen Meillä kun alkaa takapihalta pelto, niin keväällä pystyi suorastaan näkemään esiin vyöryvän kotiloarmeijan. Mitään myrkkyjä en halua käyttää, joten pakko oli alkaa miettimään vaihtoehtoja. Esteitä näille ei saa rakennettua, joten vaihtoehdoksi jäi tappaminen. Kuvittelin, että lehtokotil
Lue lisää